Etusivu
Palvelut/tuotteet
www.rahoitus.fi
Asiakkaita
Palaute

Tilaukset

SM:n tiedote 06.03.2003

Suomea tulee kehittää siten, että vuonna 2013 kaikki maakunnat ovat elinvoimaisia ja jokaisessa maakunnassa on vahvoja ja kilpailukykyisiä kaupunkiseutuja ja niitä ympäröi elinvoimainen maaseutu. Helsingin seudusta tulee kehittää kansainvälisesti houkutteleva metropolialue. Näin visioi Aluekehittämisstrategia 2013 -työryhmä, joka luovutti torstaina 6.3. mietintönsä Suomen pitkän aikavälin aluekehittämisstrategiasta alue- ja kuntaministeri Martti Korhoselle. Strategiatyö on jatkoa aluelainsäädännön uudistamiselle. Alueiden kehittämislaki tuli voimaan vuoden 2003 alusta.

Työryhmän visiossa Suomen eri alueet tarjoavat v. 2013 aidosti erilaisia elinympäristöjä. Alueiden omaleimaisuus on vahvaa. Hyvinvointierot eri alueiden välillä ovat pieniä, palvelujen saatavuus on turvattu ja julkiset peruspalvelut toimivat hyvin koko maassa, myös harvaan asutulla maaseudulla. Ihmisille on tarjolla hyvinvoinnin edellytykset ja hyvä elinympäristö ja yrityksille hyvä toimintaympäristö koko maassa.

Suomella on 2013 oma erikoistunut roolinsa globaalissa kilpailussa. Erilaiset alueet sopeutuvat joustavasti elinkeinorakenteiden muutoksiin. Aluerakenne muuttuu hallitusti ja tavoitteellisesti tukien tasapainoista alueellista kehitystä ja vahvistaen monikeskuksisuutta. Suomi on edelläkävijä tietoyhteiskuntakehityksessä ja tietotekniikan antamien mahdollisuuksien hyödyntämisessä etäisyyksien voittamiseksi.

Työryhmän valmistelema aluekehittämisstrategia sisältää vision lisäksi alueiden kehittämisen tavoitteet sekä ehdotuksen strategisista linjauksista ja toimenpiteistä. Strategiassa on tarkasteltu sekä globaaleja että kansallisia haasteita, jotka vaikuttavat talouden ja yhteiskunnan rakenteiden uudistumiseen ja alueiden kehittymiseen, hahmoteltu kestävää alue- ja yhdyskuntarakennetta sekä varauduttu vuoden 2006 jälkeiseen EU:n alue- ja rakennepolitiikkaan.

Tavoitteena monikeskuksinen aluerakenne

Tavoitteena on monikeskuksinen aluerakenne, joka pitää kaikki maakunnat elinvoimaisena ja mahdollistaa nykyistä tasaisemman taloudellisen kasvun koko maassa. Jokaisessa maakunnassa on oltava vähintään yksi kaupunkiseutu, joka tarjoaa kilpailukykyisen sijaintipaikan eri tyyppisille yrityksille ja monipuoliset paikalliset työmarkkinat erilaisen koulutuksen saaneille ja eri ikäisille ihmisille. Maakunnissa on oltava myös hyvin menestyviä pienempiä keskuksia ja maaseutualueita, joiden yritykset ovat tehokkaasti verkottuneet sekä maakunnan sisällä että sen ulkopuolelle. Maaseudun aluerakennetta tukee toimiva kyläverkosto.

Alueiden erilaisuus ja erilaistumisen jatkuminen vaativat entistä selvemmin erilaistuvaa aluepolitiikkaa. Eri kokoisilla kaupunkiseuduilla ja eri tyyppisillä maaseutualueilla on erilainen rooli alueiden kehittymisessä. Kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutus tulee yhä tärkeämmäksi aluekehittämisessä.

Helsingin seudun asema ainoana laaja-alaisena kansainvälisenä keskuksena Suomessa on otettava huomioon. Helsingin seudulle on luotava oma kehittämisstrategiansa ja sen erityisongelmat on hoidettava valtion ja alueen toimijoiden yhteistyöllä. Muut suuret suomalaiset kaupunkiseudut ovat kiinteästi mukana globaalissa verkostotaloudessa ja samalla alueidensa kehityksen vetureita. Ne tarvitsevat vahvaa osaamispainotteista politiikkaa.

Nykyistä tasapainoisempi kehitys vaatii muiltakin kaupunkiseuduilta kuin vahvoilta yliopistoseuduilta rohkeaa erikoistumista omaan erikoisosaamiseen. Ne tarvitsevat osaamisen lisäksi panostuksia monipuolisen palvelutarjonnan turvaamiseen vaikutusalueellaan. Kehittämispolitiikka on eriytettävä erilaisten kaupunkiseutujen vahvuuksien ja strategioiden mukaisesti.

Maaseudun kokonaisvaltainen kehittäminen edellyttää erityyppisten maaseutualueiden, niin kaupunkien läheisen maaseudun, ydinmaaseudun kuin harvaanasutun maaseudunkin erityispiirteiden ja voimavarojen tunnistamista ja niiden vahvuuksiin perustuvaa erikoistumista ja verkottumista. Syrjäisen maaseudun tärkeä kysymys on peruspalvelujen turvaaminen. Maaseutupolitiikan suuri haaste jatkossa on eriyttää politiikkaa eri tyyppisten maaseutualueiden tarpeisiin.

Monipuolisella ja tehokkaalla aluepolitiikalla vahvistetaan heikompien alueiden kehitystä

Työryhmän esiin nostamia strategisia painopisteitä ovat hyvän elämän edellytysten turvaaminen koko maassa, alueiden kilpailukyvyn parantaminen, aluekehittämisen hallinnan yksinkertaistaminen ja tehostaminen sekä rahoituksen riittävyydestä huolehtiminen ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan voimavarojen käytön tehostaminen Suomessa.

Alueellista kehitystä voidaan tasapainottaa vain vahvistamalla heikompien alueiden kilpailukykyä ja kehittymistä tehokkaalla aluepolitiikalla. Samalla tulee huolehtia suurten kaupunkiseutujen kyvystä menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Lisäksi on tehostettava julkisten palvelujen tuotantoa hyvän elämän edellytysten turvaamiseksi koko maassa.

Strategian toteuttaminen edellyttää kansallisen aluepolitiikan voimistamista ja vaikuttavuuden lisäämistä. Pääpaino on käytettävissä olevien voimavarojen kohdentamisen parantamisessa. Kehittämisen voimavaroja on kuitenkin myös lisättävä. Kansallisten toimenpiteiden ohella alueiden kehittämiseen suunnattavat EU:n rakennerahastovarat on hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti.

Tasapainoisen alueellisen kehityksen tulee perustua taloudellisesti elinvoimaiseen ja sosiaalisesti tasa-arvoiseen ja kestävään lähtökohtaan. Hyvinvoinnin turvaamisessa on kyse myös alueiden kilpailukyvystä. Tasapainoinen alueiden kehittäminen edellyttää, että palvelut ovat saatavilla kaikille asuinpaikasta riippumatta. Palvelut voidaan kuitenkin turvata vain uusilla toimintamalleilla, alueellisesti nykyistä laajemmalla yhteistyöllä ja hyödyntämällä tehokkaasti uutta teknologiaa.

Alueiden ja yritysten kilpailukyvyn avaintekijä on korkeatasoinen osaaminen. Olennaista on kaikkien käytettävissä olevien voimavarojen tehokas mobilisointi, alueiden kehittäminen innovaatioympäristöinä sekä osaamisen ja uusien innovaatioiden siirtomekanismien vahvistaminen.

Alueellista kehitystä voidaan tasapainottaa eri toimijoiden yhteistyötä tiivistämällä. Kuntia on kannustettava yhteistyöhön yli kunta-, seutukunta- ja maakuntarajojen. Pääkaupunkiseudulla kuntien yhteistyötä on syvennettävä ja laajennettava erityisesti osaamisen kehittämisessä ja hyödyntämisessä sekä kohtuuhintaisen asumisen ja liikkumisen turvaamiseksi ja sosiaalisten ongelmien hallitsemiseksi.

Kansallista rahoitusta lisättävä, jos EU-rahoitus vähenee

Aluetalouksien ulkoinen toimintaympäristö muuttuu Euroopan unionin laajentumisen myötä. Vuonna 2007 alkavalla rakennerahastokaudella Suomen saama EU-rahoitus mahdollisesti vähenee. Tämä vaikuttaa kansallisen rahoituksen tarpeeseen ja edellyttää kaiken alueiden kehittämiseen kohdistettavan rahoituksen osalta nykyistä parempaa tavoitteenasettelua, hallinnointia ja tuloksellisuuden arviointia. Myös sektorirahoituksen käyttöä eri tyyppisillä alueilla on eriytettävä alueiden ominaisuuksien ja ongelmien mukaan.

Työryhmän mukaan tavoitteena on oltava, ettei EU:n alue- ja rakennepolitiikan kautta tulevan rahoituksen muutos vähennä alueiden kehittämisrahoituksen kokonaismäärää. Kansallisen aluepolitiikan vahvistaminen edellyttää alueelliseen kehittämiseen kohdennettavien määrärahojen lisäämistä taloudellisen liikkumavaran puitteissa jo vuosina 2004-2006.

Alueiden kehittämisessä yrittäjyyden, yritysten neuvonnan ja rahoituksen vahvistaminen ja monipuolistaminen on tärkeää. Tutkimus- ja kehittämisrahoitusta tulee edelleen lisätä ja sitä tulee jatkossa suunnata voimakkaammin heikoille alueille. Perinteistä yritystukea on edelleen oltava käytössä nimenomaan heikoimmilla alueilla ja tukea tulee porrastaa nykyistä voimakkaammin niiden eduksi. Yrittäjyyttä tulee vahvistaa ja kannustin ja rahoitusjärjestelmiä on käytettävä nykyistä tehokkaammin yrittäjyyden lisäämiseksi. Alueellisten työmarkkinoiden toimivuutta on tehostettava.

EU:n alue- ja rakennepolitiikan voimavarojen käyttöä tehostettava

Työryhmän esityksen mukaan kansallisen aluepolitiikan ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan välineiden käytön Suomessa tulee muodostaa tehokas kokonaisuus. Kansallinen alueiden kehittäminen on ensisijaista ja EU:n voimavarojen tulee tukea siihen liittyvien tavoitteiden ja strategioiden toteuttamista. EU:n voimavarat tulee jatkossa suunnata sellaisiin tekijöihin ja sillä tavalla, että niillä voidaan saavuttaa selkeää lisäarvoa kansallisen politiikan tavoitteenasettelussa.

Työryhmän kokoonpano

Työryhmän puheenjohtajana on toiminut aluekehitysjohtaja Veijo Kavonius sisäasiainministeriöstä. Työryhmässä on ollut edustajia eri ministeriöitä, TE-keskuksista, maakuntien liitosta, Suomen Kuntaliitosta, SAK ry:stä ja eri tutkimuslaitoksista. Yhteensä työryhmän työskentelyyn on osallistunut 27 henkilöä.

Suomen aluekehittämisstrategia 2013 -julkaisu löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta: www.intermin.fi/julkaisu/aluekehittamisstrategia2013

Lisätietoja: aluekehitysjohtaja Veijo Kavonius, (09) 160 44506