Etusivu
Palvelut/tuotteet
www.rahoitus.fi
Asiakkaita
Palaute

Tilaukset

Euroopan komissio on antanut työllisyystukea koskevan asetuksen, jonka tarkoituksena on helpottaa jäsenvaltioiden aloitteiden toteuttamista työpaikkojen luomiseksi. Uuden asetuksen mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää tukea uusien työpaikkojen luomiseen ilman, että tuesta olisi ilmoitettava komissiolle ennakkoon. Tuki koskee erityisesti epäedullisessa asemassa olevia työntekijöitä ja niitä, joiden työkyky on alentunut. Pitkäaikaistyöttömien ja muiden vaikeasti työllistettävien työntekijöiden palkkaamisen tukemiseksi jäsenvaltiot voivat ottaa vastattavakseen enintään 50 prosenttia yhden vuoden palkka- ja sosiaaliturvakustannuksista. Vastaava osuus alentuneesti työkykyisten osalta on 60 prosenttia. Uudessa asetuksessa ei suljeta pois muun tyyppisiä työllisyystukia, mutta näistä tukitoimenpiteistä on ilmoitettava komissiolle, joka tutkii ne tapauskohtaisesti.

"Tämä asetus antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden nopeuttaa työpaikkojen luomiseksi toteutettavia toimenpiteitä. Asetuksella poistetaan velvollisuus ilmoittaa komissiolle kaikista asetuksen mukaisista toimenpiteistä. Asetus noudattaa myös jäsenvaltioiden kehotusta vähentää yksittäisille yrityksille myönnettäviä tukia, joihin liittyy suurempi vaara kilpailun vääristymisestä. Olisi suosittava rahoitusta, joka ei tue yksittäisiä yrityksiä, kuten työllisyyteen, pääomasijoituksiin ja pk-yrityksille myönnettävää yleistä tukea", sanoi kilpailukomissaari Mario Monti. Komissaari Anna Diamantopoulou, joka on ollut läheisesti mukana asetusta laadittaessa, lisäsi: "Asetus on oikeassa suhteessa Lissabonissa pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmiin, sillä se tarjoaa yrityksille tasavertaiset toimintamahdollisuudet ja antaa todellisen kannustimen palkata vaikeasti työllistettäviä henkilöitä EU:n työmarkkinoilla, kuten pitkäaikaistyöttömiä sekä nuoria ja ikääntyneitä työntekijöitä."

Työllisyyden edistäminen on yksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden suurimmista huolenaiheista, sillä työttömien määrä 15 jäsenvaltiossa on edelleen suuri. Ongelma on erityisen vaikea kauan työttömänä olleiden sekä kouluttamattomien, ikääntyneiden työntekijöiden, ensimmäistä työpaikkaansa etsivien nuorten sekä vähemmistöjen ja alentuneesti työkykyisten osalta. Näin ollen tarvitaan työnantajille suunnattuja taloudellisia kannustimia, jotka ovat yleensä alennettuja sosiaaliturvamaksuja.

Asetuksella luodaan ryhmäpoikkeusjärjestelmä tietyntyyppisille valtiontuille tiettyyn tuki-intensiteettiin saakka, jolloin jäsenvaltioiden ei tarvitse ilmoittaa niitä komissiolle hyväksyntää varten. Asetus noudattaa komission tavoitteita uudistaa ja yksinkertaistaa valtiontukisääntöjä ja poistaa tarpeeton paperisota. Tästä tavoitteesta on säädetty neuvoston asetuksessa 994/98, jonka mukaan komissio voi hyväksyä ryhmäpoikkeuksia tietyntyyppisille tuille.

On huomattava, että monet työllisyyspolitiikan toimenpiteet eivät ole valtiontukea esimerkiksi silloin kun tuki myönnetään työttömille itselleen (esim. uudelleenkoulutukseen) tai silloin kun toimenpiteitä sovelletaan erottelematta kaikkiin työnantajiin tietyssä jäsenvaltiossa. Näitä sanotaan yleisiksi toimenpiteiksi.

Asetus koskee valikoivia toimenpiteitä, joita saatetaan soveltaa vain tietyillä alueilla tai aloilla.

Asetus kattaa kaksi työllisyystukilajia, joita komissio on käsitellyt eniten viime vuosina, ts. uusien työpaikkojen luomiseen myönnettävä tuki ja epäedullisessa asemassa olevien ja alentuneesti työkykyisten työntekijöiden työllistämiseen myönnettävä tuki. Tietenkin on olemassa muunlaisia työllisyystukia, kuten tuki työpaikkojen säilyttämiseen tai työn osituksen edistämiseen. Asetuksessa ei kielletä näitä tukia. Niistä on kuitenkin ilmoitettava komissiolle, jotta voidaan arvioida niiden kilpailuvaikutukset. Esimerkiksi työpaikkojen säilyttämiseen myönnetään joskus tukia taloudellisissa vaikeuksissa oleville yhtiöille ja sen vuoksi on tutkittava, aiheuttaako tuki haittaa kilpailijoille.

Asetuksessa määritellään tuen enimmäisintensiteetit toimenpiteille, jotka koskevat työpaikkojen luomista tai joiden tarkoituksena on edistää epäedullisessa asemassa olevien ja alentuneesti työkykyisten työntekijöiden työllistymistä. Enimmäisintensiteettien tarkoituksena on säilyttää tasapaino työllistämistä edistävien kannusteiden tarpeen sekä turhien tukien (tuet, jotka maksetaan työnantajille, jotka olisivat joka tapauksessa palkanneet työntekijän) ja korvausvaikutusten (tuet jotka maksetaan tuensaajille tukea saamattomien kustannuksella) riskin välillä.

Aloite on useiden Eurooppa-neuvoston kokousten päätelmien mukainen. Päätelmissä kehotetaan siirtymään yksittäisten yritysten tai alojen tukemisesta yhteistä etua edustavien horisontaalisten tavoitteiden edistämiseen. Jäsenvaltioilla on suurempi joustovara suunnitella ja toteuttaa työllisyystoimenpiteitä. Samalla helpotetaan Lissabonissa vuonna 2000 pidetyn Eurooppa-neuvoston asettamien työllisyystavoitteiden saavuttamista.

Työpaikkojen luomiseen myönnettävä tuki

Uusien sääntöjen tarkoituksena on edistää uusien työpaikkojen luomista ja niiden ansiosta tukialueella (esim. Saksan itäisissä osavaltioissa) toimiva pienyritys säästäisi 50 prosenttia uuden työntekijän palkkakuluissa kahden vuoden aikana. Tuen määrä riippuu siitä, luodaanko työpaikka tukialueella, ja aluetuen enimmäisintensiteetistä.

Jäsenvaltiot voivat halutessaan edistää työpaikkojen luontia myös tukialueiden ulkopuolisilla, rikkailla alueilla. Koska pienyritysten kustannukset ovat suuremmat niiden palkatessa uutta henkilöstöä, niille voidaan myöntää enemmän tukea kuin keskisuurille yrityksille. Koska suuryrityksille ei aiheudu ylimääräisiä rasitteita, niille ei voida myöntää tukea tukialueen ulkopuolella. Tukiprosentit ovat samat kuin pk-yrityksille myönnettävässä investointituessa.

Epäedullisessa asemassa olevat työntekijät

Pitkäaikaistyöttömien ja muiden epäedullisessa asemassa olevien työntekijöiden palkkaamisen edistämiseksi jäsenvaltiot voivat myöntää yrityksille tukea, jonka määrä on korkeintaan 50 prosenttia yhden vuoden palkka- ja sosiaaliturvakustannuksista.

Epäedullisessa asemassa olevia työntekijöitä ovat seuraavat:

• kaikki alle 25-vuotiaat tai henkilöt, joilla kahden vuoden kuluessa kokopäiväisen koulutuksen päättymisestä ei ole ollut työpaikkaa;

• kaikki yli 50-vuotiaat, joilla ei ole työpaikkaa tai jotka ovat menettämässä työpaikkansa;

• kaikki, joilla ei ole keskiasteen koulutusta, ja jotka ovat työttömiä tai menettämässä työpaikkansa;

• pitkäaikaistyöttömät (eli viimeksi kuluneiden 16 kuukauden aikana vähintään 12 kuukautta työttömänä olleet);

• siirtotyöläiset ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat;

• yksinhuoltajat;

• huumeista riippuvaiset ja entiset vangit;

• muut, jotka palaavat työelämään oltuaan poissa työstä yli kaksi vuotta (esimerkiksi lastenkasvatuksen tai perheenjäsenen hoitamisen vuoksi);

• naiset alueilla, joilla on korkea työttömyys.

Asetukseen sisältyvä varauma antaa komissiolle mahdollisuuden katsoa myös muita henkilöitä epäedullisessa asemassa oleviksi jäsenvaltiolta saadun ilmoituksen perusteella.

Alentuneesti työkykyiset

Alentuneesti työkykyisten työllistämisen edistämiseksi valtio voi ottaa vastattavakseen enintään 60 prosenttia yhden vuoden palkkakustannuksista ja sosiaaliturvamaksuista. "Alentuneesti työkykyisen" voi kukin jäsenvaltio määritellä itse. Lisäksi tukea voidaan myöntää korvaamaan tuottavuuden väheneminen sekä työtilojen muuttamiseen ja työntekijän avustamiseen.

Asetus on voimassa vuoden 2006 loppuun, jolloin päättyy myös Euroopan rakennerahastojen nykyisten sääntöjen voimassaoloaika.