Etusivu
Palvelut/tuotteet
www.rahoitus.fi
Asiakkaita
Palaute

Tilaukset

Euroopan yhteisö on sitoutunut saavuttamaan täystyöllisyyden tavoitteen eli antamaan jokaiselle mahdollisuuden saada hyvälaatuista työtä. Viiden viime vuoden aikana Euroopan yleinen työllisyystilanne on kehittynyt merkittävästi: uusia työpaikkoja on luotu yli 10 miljoonaa ja työttömiä on 4 miljoonaa vähemmän. Samalla aktiiviväestön määrä on kasvanut 5 miljoonalla hengellä. Euroopan työllisyysstrategia on edistänyt tämän saavuttamista vuodesta 1997 lähtien, jolloin EU:n johtajat sopivat Luxemburgin työllisyyskokouksessa yhdistävänsä voimansa pyrkiessään luomaan enemmän ja parempia työpaikkoja. Jäsenvaltiot sopivat työllisyysstrategian puitteissa yhteisistä työllisyystavoitteista ja -politiikasta, joilla lisätään työntekijöiden työllistyvyyttä, edistetään yrittäjyyttä, parannetaan yritysten sopeutumiskykyä ja varmistetaan sukupuolten tasa-arvo. Nämä esitetään vuosittaisissa työllisyyden suuntaviivoissa ja toteutetaan työllisyyttä koskevissa kansallisissa toimintasuunnitelmissa, joita sitten tarkastellaan vuosittain EU:n tasolla. Työllisyyttä koskevissa EU:n yhteisissä prioriteeteissa keskityttiin aluksi työttömyyden vähentämiseen, mutta nyt niissä tulee yhä yleisemmin esiin laajempi ja kunnianhimoisempi täystyöllisyyden ja työn laadun tavoite osallisuutta edistävässä yhteiskunnassa, josta sovittiin Lissabonin Eurooppa-neuvostossa vuonna 2000.

Komissio on juuri julkaissut arvionsa Euroopan työllisyysstrategian viidentenä toteutusvuonna saavutetusta edistyksestä. Arvio perustuu työllisyyttä koskeviin kansallisiin toimintasuunnitelmiin, jotka jäsenvaltiot toimittivat keväällä. Tämä vuosittainen arvio edistää osaltaan kansallisten ja yhteisön työllisyyspolitiikan laadun ja tavoitteellisuuden vakaata kasvua.

Talouden tilanne on ollut epäsuotuisampi vuodesta 2001 lähtien. On kuitenkin rohkaisevaa havaita, että työllisyys osoittaa tiettyä joustavuutta talouskasvun hidastumiseen nähden, mikä tulee esiin työllisyystilanteen jatkuvassa joskin hidastuneessa parantumisessa: työllisyysaste kohosi 0,6 prosenttia (nyt 64 %) ja työttömyys putosi 0,6 prosenttia (nyt 7,4 %). EU:n työmarkkinoita leimaavat kuitenkin edelleen eräät vakavat rakenteelliset heikkoudet. Työttömyysaste ja etenkin pitkäaikaistyöttömyyden aste on liian korkea, jotta Euroopan työmarkkinoita voitaisiin pitää osallisuutta edistävinä. Alueelliset erot työmarkkinoiden toiminnassa ovat monissa jäsenvaltiossa edelleen kohtuuttoman suuria. Vuoteen 2010 mennessä on löydettävä työtä vielä 15 miljoonalle ihmiselle, jos Lissabonissa sovittuun täystyöllisyyden tavoitteeseen aiotaan päästä (työikäisen väestön työllisyysaste nostettava 70 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä). Lisäksi Yhdysvaltojen ja EU:n välillä on edelleen merkittävä ero tuottavuudessa, minkä vuoksi työmarkkinoiden uudistusta on jatkettava ja vahvistettava. Erityisesti iäkkäiden työllisyysaste, 38,5 prosenttia, jää paljon vuoden 2010 tavoitteesta, joka on 50 prosenttia. Tavoite edellyttää päättäväisempiä toimia useissa jäsenvaltioissa. Talouden tämänhetkistä tahmeutta ei pitäisi käyttää verukkeena uudistusten hidastamiselle.

Raportti osoittaa, että työllisyyspolitiikka on yleisesti vahvistunut edelleen. Monet jäsenvaltiot ovat viime vuosina uudistaneet työmarkkinalaitoksiaan (erityisesti työvoimapalvelujaan) saadakseen pitkäaikaistyöttömyyden kuriin ja työttömät nopeasti takaisin työhön. Maiden työllisyyspolitiikka on entistä tasapainoisempaa, ja lisähuomiota on kiinnitetty työpaikkojen luomiseen edistämällä yrittäjyyttä suosivaa ilmapiiriä. Myös yhtäläisiin mahdollisuuksiin on kiinnitetty enemmän huomiota. Elinikäisen oppimisen strategioiden kehittämisessä ja toteuttamisessa on edistytty vakaasti, ja jäsenvaltiot pyrkivät yhä pontevammin yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa yhdistämään joustavuuden ja turvallisuuden työelämässä mahdollisimman hyvin.

Jäsenvaltioiden politiikassa on kuitenkin edelleen heikkouksia: työn laatukysymyksiin puututaan edelleen vain hajanaisin toimin, aktiivisen ikääntymisen strategioita ei juurikaan ole laadittu, toimet työttömien saamiseksi takaisin työhön eivät ole vielä osoittaneet tehoaan etenkään työmarkkinoilla muita heikommassa asemassa olevien osalta, ja sukupuolten välisiä eroihin erityisesti palkkauksessa on puututtava tehokkaammin. Hallitukset eivät ole riittävän halukkaita sitoutumaan asiaan selvästi ja yksiselitteisesti esimerkiksi asettamalla kansalliselle politiikalle selkeät, kunnianhimoiset ja mitattavat tavoitteet.

Komissio on Euroopan parlamentin tavoin huolissaan siitä, ettei vielä ole tehty tarpeeksi muiden tahojen saamiseksi mukaan kansallisen politiikan muotoiluun ja toteuttamiseen. Euroopan työllisyysstrategiaa pidetään vieläkin liian usein ministeriöiden sisäisenä asiana. Huomattava parannus olisi, jos jäsenvaltioiden parlamentit otettaisiin lähemmin mukaan kansallisten työllisyyden toimintasuunnitelmien vuosittaiseen laatimiseen ja seurantatoimiin.

Suomen osalta raportista käy ilmi seuraavia seikkoja: Vuoden 2001 talouskasvun hidastuminen vaikutti voimakkaasti Suomen talouteen: BKT:n kasvu putosi 0,7 prosenttiin edeltävän vuoden 5,6 prosentista. Työllisyys kasvoi kuitenkin edelleen EU:n keskimääräisellä vauhdilla, ja 55-64-vuotiaiden työllisyys kasvoi vieläkin voimakkaammin. Työttömyys laski edelleen ja oli 9,1 prosenttia vuonna 2001, mikä on kuitenkin yli EU:n keskiarvon. Pitkäaikaistyöttömyys laski 2,5 prosenttiin (EU:n keskiarvo 3,3 %). Myös nuorisotyöttömyys on laskenut (10,3 %) mutta on edelleen yli EU:n keskiarvon. Suomen työmarkkinoiden perusongelmat ovat samat kuin edellisinä vuosina: korkea rakenteellinen työttömyys, johon yhdistyvät työvoimapula ja suuret alueelliset erot. Suomi on yksi niistä jäsenvaltioista, joihin ikääntyvän väestön vaikutukset kohdistuvat eniten, ja työvoiman saatavuuden turvaamista onkin korostettu kansallisessa työllisyysstrategiassa. Heikommassa asemassa olevien ryhmien työllistyvyyden edistäminen on osa lähestymistapaa. Tämä on haastavaa, koska kahden kolmasosan työttömistä katsotaan olevan vaikeasti työllistettäviä. Aluepolitiikan tehostamiseksi Suomessa on otettu käyttöön uusia lainsäädäntö- ja toimintavälineitä. Työhön kohdistuvan verotuksen osalta Suomi on ylittänyt nykyisen hallituksen veronkevennystavoitteet, ja seuraava hallitus tarkastelee, onko verotusta syytä muuttaa edelleen. Matalapalkkaiseen työvoimaan liittyvät ongelmat ovat edelleen olemassa ja edellyttävät toimenpiteiden parempaa kohdistamista. Etuusjärjestelmien osalta eläkejärjestelmän kattavasta uudistuksesta tehtiin kolmikantasopimus vuonna 2001. Tavoitteena on lisätä eläkeiän joustavuutta ja kannusteita pysyä pidempään työvoimassa. Nykyisen työttömyyseläkejärjestelmän pitkä siirtymäkausi (2007-2014) saattaa viivästyttää korkeamman eläkeiän saavuttamista. Alojen sukupuolittaisen eriytymisen ja sukupuolten palkkaerojen alalla ei ole saavutettu positiivista edistystä. Erilaisia toimia on käynnissä ja uusia aloitteita on esitetty. Suomen on edelleen laskettava rakenteellista työttömyyttä ja torjuttava väestön ikääntymisen vaikutuksia lisäämällä työvoiman tarjontaa, etenkin kannustamalla myöhempää eläkeikää. Määräaikaisten työsopimusten suhteellisen suuri osuus on huolestuttava. Suurten alueellisten erojen sekä sukupuolten epätasapainon ja sukupuolten välisten erojen vähentäminen ovat edelleen haasteita. Vero- ja etuusjärjestelmien uudistamista koskevia toimia, joilla pyritään edistämään etenkin matalapalkkaisten osallistumista työmarkkinoille, on jatkettava.

Euroopan työllisyysstrategia on viiden toimintavuotensa jälkeen tullut tienristeykseen. Siitä vallitsee yksimielisyys, että strategiaa olisi ensi vuonna tarkistettava saatujen kokemusten ja edessä olevien haasteiden perusteella. Näitä ovat väestön ikääntyminen ja työikäisen väestön vähentyminen, globalisaatio nopeine talous- ja sosiaaliuudistuksineen, työn laatu sekä pullonkaulojen esiintyminen tietyillä aloilla ja alueilla. Ehdokasmaissa, jotka liittyvät EU:hun piakkoin, on edelleen käynnissä massiivisia talousuudistuksia, ja niissä on polttavia työllisyyteen ja työmarkkinoiden toimintaan liittyviä haasteita. Lissabonissa 2000 asetetun kunnianhimoisen täystyöllisyyden tavoitteen huomioon ottamiseksi strategiassa olisi omaksuttava keskipitkän aikavälin lähestymistapa, jossa asetetaan täytäntöönpanoon keskittyvät suuntaviivat. Komissio katsoo, että seuraavissa suuntaviivoissa on oltava kolme keskeistä ja toisiaan vahvistavaa tavoitetta: nostetaan työllisyyttä ja työvoima-astetta, lisätään työn laatua ja tuottavuutta sekä parannetaan osallisuutta edistäviä työmarkkinoita. Näiden tavoitteiden puitteissa muiden tahojen etenkin työmarkkinaosapuolten, alue- ja paikallisviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan edustajien sekä parlamentaaristen elinten aktiiviselle osallistumiselle olisi luotava mahdollisuudet. Niitä kehotetaan osallistumaan käynnissä olevaan keskusteluun, jolla pyritään uudistamaan Euroopan työllisyysstrategiaa. Komissio hahmottelee ehdotuksiaan strategian uudistamiseksi tammikuussa 2003.

Tämänhetkisessä taloustilanteessa on vieläkin tärkeämpää, että kaikki jäsenvaltiot pysyvät sitoutuneina työmarkkinoiden uudistamiseen Euroopan työllisyysstrategian puitteissa. Keskittymällä selviin yhteisiin prioriteetteihin ja jakamalla kokemuksia jäsenvaltiot voivat päättäväisin toimin edistää uusia ja parempien työpaikkojen sekä osallisuutta edistävien työmarkkinoiden luomista.